Morjens!

Mites siella menee? Joko alkaa pakkaset hellittaa vai vielako on kylmaa ja tulee lunta tupaan? Taalla on ollut nyt vahan lampimammat kelit kuin menneina viikkoina. Meidan Israelissa olomme aikana kelit ovat olleet viileat, noin 10-15 astetta lamminta paivalla, illalla ja yolla viela kylmempaa. Lisaksi taalla on ollut paljon sateita ja ukkosta. Onneksi valilla on aurinkokin paistellut =) Noin viikon ajan on ollut hieman lampimampaa, noin 20 astetta ja aurinkoista eika sateista tietoakaan. Vaikkei ollakaan viela mahtavaa rusketusta saatukaan, ollaan kuitenkin iloisia naista suomalaiselle inhimillisista keleista. Lisaksi ollaan oltu tosi onnekkaita kun Esan flunssan jalkeen ollaan saatu molemmat olla koko ajan terveina ja voitu hyvin =)

Viime blogi paattyi perjantai-illan tunnelmiin. Lauantaina jatkettiin viikonloppuhommia kipsitoiden merkeissa. Osa nuorista teki kipsivaloksen kasvoistaan, osa kadesta ym. Naita taideteoksia myos maalailtiin. Me oltiin mukana puuhastelemassa kun yhtakkia meita tultiin pyytamaan mukaan 12-luokkalaisten reissulle Haifaan. Joka viikonloppu, kun nuoret ovat taalla Nir Haemekissa, joku ryhma paasee pikku retkelle. Oli tosi mukavaa kun meita pyydettiin mukaan mutta oli taas hammentavaa kun kaikessa rauhassa oltiin tekemassa kipsitoita ja yhtakkia olikin pari minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja hakea kamat ja juosta bussille =) Ehdittiin kuitenkin hyvin mukaan, taalla naa akkilahdot alkaa jo sujua rutiinilla =D Paastiin nuorten kanssa katsomaan Avatar - elokuva 3D -versiona ja ilta oli kaikenkaikkiaan onnistunut =)

Sunnuntaina taas jatkettiin toita. Taman viikon aikana ollaan normaalien arkirutiinien lisaksi pidetty musakerhoa, jonka toiminta alkaa jo sujua paremmin. Ollaan harjoiteltu kahta englanninkielista biisia (Let it be, I'm yours) seka hepreankielista kappaletta joka on vapaasti englanniksi kaannettyna jotakuinkin "When the heart is crying". Uskotaan, etta saadaan viela ryhman kanssa hieno esitys aikaiseksi ja paastaan esittamaan kappaleet sitten ennen kuin lahdetaan Nir Haemekista.

Lisaksi Elisa on alkanut kayda nyt saannollisesti apuna hevostalleilla kehitysvammaisten ratsastustunneilla pari-kolme kertaa viikossa. Vaikka ensiksi hevoset tuntuivat pelottavilta ja harmitti kun kehitysvammaisten kanssa ei oikein ollut yhteista kielta, on homma kuitenkin alkanut sujua hienosti. Osa ratsastajista ymmartaa myos englantia ja ollaan opittu kielta, seka englantia etta hepreaa puolin ja toisin. Ratsastajat ovat myos tosi sydamellisia tyyppeja ja on mukava paasta tekemaan saannollisesti hommia heidan kanssaan. Erityisesti mieleen on jaanyt esim. discopoika, joka ratsastamisesta innostuessaan alkaa matkia discon jytketta kovaan aaneen =D

Viime viikolla Esa kavi katsomassa draamakerhon kokoontumista, jota voisi kuvata sanalla sekava =) Ryhmaa veti jonkinlainen taiteilijasielu ja nuoret olivat innostuneita mutta eivat aina nayttaneet pysyvan ohjaajansa karryilla =) Esan talon pojista 4 kay myos pelaamassa pyoratuolikoripalloa liikuntarajoitteisten ihmisten kanssa. Pojat auttavat pelaajia ja pelaavat myos itse pyoratuoleissa. Yksi pojista, Gedem, joka on tullut laheisemmaksi Esan kanssa, kertoi etta han kay auttamassa koristunneilla koska se on mukavaa mutta siina paasee myos nakemaan maailmaa ihan uudesta nakokulmasta. Hieno juttu! Ja meista on tosi kivaa, etta ollaan alettu saamaan yha enemman kontaktia nuoriin. Nuoret ovat taalla astetta haasteellisempia mutta samat kuviot, kokeilunhalu ja toisinaan huonot ideat kuten huoneen oven polttaminen tai kaasun haistelu ilmastointilaitteesta ovat kuitenkin asioita, joihin voisi tormata suomalaisten lajitoverienkin joukossa =) On kivaa, etta yha useampi uskaltaa jo jutella meille enemmankin, vaikkei englanniksi keskustelu ole kummallekaan osapuolelle se helpoin tapa. Muutamat nuorista ovat tulleet laheisemmiksi myos silla tavoin, etta ollaan voitu kuunnella ja tukea heita elaman kaanteissa ja jakaa iloja ja suruja. On tosi hieno homma, etta ollaan saatu nainkin paljon aikaan, nain lyhyessa ajassa ja ilman yhteista kielta.

Keskiviikkona meilla oli vapaailta. Ollaan tosi iloisia etta on saatu pitaa edes yksi ilta viikossa omaa aikaa. Se tuntuu kultaakin kalliimmalta. Talla viikolla lahdettiin heti iltaruoan aikaan Haifaan bussilla kahdestaan. Mentiin kaymaan isossa ostoskeskuksessa, Cinemall, jossa on myos leffateatterit. Oli tosi hauskaa paasta hetkeksi irti tyokuvioista ja katsella uusia paikkoja, paikallisliikenteen avulla matkustaminenkin sujuu jo kuin vanhoilta tekijoilta, paastiin talla kertaa bussilla takaisinkin =D Tehtiin myos hyvia loytoja alennusmyynneista =)

Kaikenkaikkiaan tyot ovat alkaneet sujua meilta jo tosi hyvin ja on hienoa etta ollaan paasty niin monenlaisiin eri juttuihin mukaan. Lisaksi ollaan opittu kielta tosi hyvin ja pikkuhiljaa aletaan ymmartaa kokouksistakin jo edes jotakin. Tyonteossa meille on aiheuttanut ihmetysta kuitenkin mm. se, kun ihmiset kysyy samoja asioita aina uudelleen ja uudelleen. Tuntuu kasittamattomalta, etta miten joku voi kysya samaa asiaa kuin eilenkin, vaikka se tuli silloin ainakin olevinaan selvaksi. Meilta on kysytty esimerkiksi sita, etta mikas paiva te nyt menittekaan sinne Haifaan tapaamaan sita suurlahettilasta. Ollaan vastattu jo kohta viikon ajan, etta menemme sinne tiistaina 16. paiva. Ja viimeksi tanaan meidan pomo kysyi taas samaa asiaa ja luuli etta me mennaan sinne huomenna eli maanantaina. Se on myos erikoista, etta meilta kysytaan sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Haifan reissuun liittyen milloin kukakin kysyy etta milla te menette sinne ja me vaan aina vastataan, etta voimme tulla kenen tahansa kyydilla tai matkustaa sinne itse bussilla mikali tarvitsee. Ja aina meille sanotaan, etta joku jarjestaa kyytiasian mutta sitten seuraavana paivana meilta taas kysytaan, etta milla me aiotaan sinne menna. Onneksi ollaan jo totuttu tahan naiden tyyliin hoitaa asioita. Kovasti kaikki tuntuvat soittelevan jatkuvasti keskenaan ja hoitavan asioita mutta mitaan ei silti tapahdu ja on hassua miten ne eivat tunnu mitaan muistavan vaikka monta kertaa olis jo sama juttu kayty lapi =) Ja vaikka kaikki tuntuu olevan tosi hidastempoista ja samasta asiasta puhutaan useita kertoja ennen kuin mitaan tapahtuu, saattaa silti jokin asia tapahtua aivan yllattaen ja yhtakkia onkin julmettu kiire johonkin. Onneksi me ollaan mukautuvaisia =)

Ollaan myos keskusteltu keskenamme seka pomomme kanssa siita, kun taalla ihmiset kovasti laiskivat toisiaan ja painivat ja ohjaajatkin osallistuvat saannollisesti tahan meidan silmin rajun nakoiseen toimintaan. Ollaan kerrottu, etta meillapain toisia ei saa lyoda eika kaataa lattialle eika muutenkaan fyysisesti vahingoittaa. Usein aluksi naiden nuorten seka ohjaajien toiminta nayttaa olevan hyvinkin leikkimielista mutta kuin silmanrapayksessa onkin jo hankala erottaa etta onko nyt jo tosi kyseessa. Asiaan vaikuttaa myos se, etta he huutavat paljon niin meidan on hankala ymmartaa sita. Pomomme kertoi, etta tallainen toiminta on tassa kulttuurissa eraanlaista kontaktin luomista nuoreen ja etta kaikkien kanssa niin ei voi tehda ja etta se on tarkkaan harkittua eika siina ole tarkoitus satuttaa toisia. Me on kuitenkin kerrottu, etta me ei haluta osallistua tallaiseen toimintaan koska Suomessa tallaisen jo lakikin kieltaa eika sellainen kuulu meidan kummankaan tapaamme tehda nuorisotyota ja ollaankin saatu onneksi pysytella ihan sivummalla vaan naista karhupaineista =) Ja ollaan todella saatu uutta nakokulmaa suomalaiseen nuorisotyohon seka siihen, miten me tulevaisuudessa haluamme tallaista tyota tehda =)

Taman viikon hommat sujuivat vikkelasti ja pian koittikin jo torstai-iltapaiva ja ah ihana vapaa viikonloppu! =) Torstai-ilta vietettiin Afulassa, fiilisteltiin vapautta, tehtiin muutamia ostoksia ja kohdattiin suuri onnenkantamoinen! Kun kavimme Efratin (eras koulun opettajista) luona illallisella muutama viikko sitten, saimme maistaa siella maailman parhaita suklaakekseja (jotka on ennemminkin pelkkaa suklaata kuin kekseja), joihin Elisa jai totaalisesti koukkuun. Sen jalkeen kyseisia kekseja on yritetty loytaa joka ikisesta kaupasta, missa ollaan kayty mutta tuloksetta! Tapasimme Efratin torstaina ja han kertoi, ettei niita saa tavallisista kaupoista vaan yhdesta tietysta leipomosta ja neuvoi meille tien. Torstaina koitti siis viikkojen odotuksen jalkeen suuri onnenhetki kun Elisa loysi keksinsa ja Esakin oli erittain iloinen kun tama loputon etsinta vihdoin paattyi =D

Perjantaiksi lahdimme Nasaretiin. Oli tosi kivaa paasta nakemaan kaupunki, basaarialueet ja kaupat paivasaikaan ja oli ihanaa kun ei ollut kiire minnekaan. Saatiin rauhassa kavella ja katsella paikkoja. Siina kaupungissa on mahtava tunnelma, josta tykataan tosi paljon. On aina yhta hatkahdyttavaa kuulla moskeijoiden pauhaavat rukoushuudot ja erilainen kulttuuri saa aina hetkeksi pysahtymaan. Harvemmin sita Suomessa tarvitsee limpparia ostaessa jaada odottelemaan kun jollakin on rukous kesken. Mutta taalla ollaan opittu, etta jos joku pyllistelee maton paalla ja kumartelee Mekkaan pain, on parasta rauhassa odotella hetki, palvelua saa sitten aikanaan =) Olimme talla kertaa Nasaretin arabialueella ja tapasimme jalleen kerran erittain mukavia ja sydamellisia arabeja. Ollaan huomattu, etta taalla arabit ja juutalaiset mustamaalaavat toisiaan jatkuvasti eivatka ole juurikaan tekemisissa keskenaan. Meista on ollut tosi kivaa tyoskennella juutalaisten kanssa mutta meidan mielestamme myos arabit ovat erittain vieraanvaraisia ja ystavallisia ihmisia ja on mukavaa nahda myos heidan kulttuuriaan. Molemmista ryhmista loytyy toki myos omat aaripaansa, joista varsinkin muslimit ovat olleet mediassakin esilla. Tama ei kuitenkaan kerro koko totuutta isosta kansasta ja heidan tavastaan elaa.

Lauantaina vietettiinkin sitten ehka ensimmaista kertaa kokonainen paiva ihan kaikessa rauhassa karavaanissa. Tosin alueella ei talla kertaa ollut juurikaan rauhallista, kuten yleensa kun nuoret ovat kotona. Nir Haemek oli pullolllaan ortodoksijuutalaisia mustine asuineen, hattuineen, korkkiruuvikiharoineen ja nauhoineen. He tuntuivat tykkaavan kovasti hengellisesta laulannasta ja heilla oli myos useita messuja synagogassa. Yleensa taalla nuorisokylassa pauhaa ganstarappi, reggaeton tai dancehall-musiikki. Varsinkin meidan karavaaniin kuulostaa joka paiva silta, kuin vieressa olisi kovan luokan yokerho bailaajineen =) Nyt siita tuli taukoa mutta metelia riitti silti =D Ja vapaapaivanakin ohjelmaa meilla kylla oli, silla pestiin kaikki pyykit lakanoita ja pyyhkeita myoten. Siivosimme myos koko karavaanin ja illalla oli kylla hyva fiilis. Nain on hyva aloittaa uusi kahden viikon tyoputki =)

Hommat siis jatkuvat taalla viela muutamien viikkojen ajan ja vahiin kay paivat ennen kuin loppuvat. Lisaenergiaa tyohon ollaan saatu kuntosalilta! Nir Haemekissa tyoskentelevat tytot, joita nakyi edellisen tekstin haamukuvassa, kayvat Afulassa salilla ja pyysivat meita kerran mukaan. Sali on tosi viihtyisa ja treenit ovat tehokkaita, silla siella on toissa todella lihaksikas ja bodaukselle omistautunut aijankormy nimeltaan Zvika =) Han on kiinnostunut meista ja meidan maasta ja on ottanut asiakseen palauttaa meidat Suomeen timmissa kunnossa! =D Kaydaan salilla nyt saannollisesti 2-3 krt viikossa aamuisin ennen toihin menoa ja hyvinkin nayttaisi silta, etta Zvikan suunnitelmat tulevat toteen silla niissa treeneissa ei paljon huokailla vaan TOIMITAAN =D

Tama uusi 2 vkon tyoputki tulee olemaan erilainen kuin aikasemmat, silla kuten olemme maininneet, paasemme Haifaan tiistaina, keskiviikoksi ja torstaiksi Kuolleelle merelle Avartti-konferenssiin ja ensi viikolla saamme odotettuja vieraita Suomesta =) Sitten onkin jo ensimmaisen lomaviikon vuoro =)

Oikein paljon rakkaita terveisia teille kaikille! =)

Halein, Elizia & Aja

Ps. Nyt meilla ei ole mahdollista lisata kuvia mutta laitamme niita sitten ensi kerralla reissujen jalkeen joskus viikon - parin kuluttua =) Mutta alkaa hatailko, ollaan tosi kauniita edelleen =D