Marhaba! (eli Arabian kielella Hello!)

Paljon terveisia sateisesta Israelista! =) Taalla ollaan nautittu viilean koleista kesakeleista ja todella raivoisista ukkosista seka yllattavista sateista mutta onneksi myos aurinko on pilkistellyt aina valilla. Eli ollaan kalkkilaivan kapteeneita edelleen =) Eika saikahdeta enaa pienista, naa salamat ja jyrinat on olleet ihan omaa luokkaansa =) Pihat on tulvillaan vetta, meilla on kuin pikku lampi tuossa keskella nuorisokylaa. Ja kun luulis, etta taa kuiva maa imis kaiken mahdollisen veden mutta ei. Taalla hommissa ei pade koskaan suomalainen logiikka, se ollaan ainakin opittu =D

Viime blogi piti kirjoittaa tuhannen kiireessa, kuten myos tamankertainen.. =) Unohdettiin viimeksi mainita, etta meilla oli toisella tyoviikolla taalla myos valmentavassa poliisikoulussa opiskelevien nuorten juhla, jossa heille annettiin uudet hienot univormut =) Tilaisuutta varten rakennettin tosi hienot tulikirjaimet, joita myos me olimme varkkaamassa. Tulikirjaimet tehtiin pyorittamalla rautatankojen ymparille sakkikangasta ja rautalankaa, ja sitten illalla ne valeltiin bensalla ja sytytettiin tuleen juhlavan kansallislaulun jalkeen. Vaikkei ymmarrettykaan tilaisuuden puheista yms. mitaan niin meillakin oli juhlava tunnelma =) Ja poliisinuoret olivat todella polleina ja reippaina ja oli hienoa katsoa, kuinka sosiaalisesti huonoista oloista peraisin olevilla nuorillakin on mahdollisuus nousta edustaviin ja tarkeisiin tehtaviin =)

Samalla viikolla taalla koululla jarjestettiin myos tiedotustilaisuus nuorille koskien International Award for Young People -ohjelmaa (joka toimii myos Suomessa nimella Avartti) ja paastiin tilaisuuteen kertomaan meidan kokemuksista viime kesan kansainvaliselta Challenge 09 - Avarttileirilta ja kannustettiin nuoria osallistumaan tahan ohjelmaan, joka toimii myos hienosti taalla Israelissa seka ympari maailmaa =)

Ollaan kaiken kaikkiaan voitu erittain hyvin, jopa paksusti taalla, tosin Esa oli kaksi paivaa flunssassa ja kuumeessa mutta Elisan hoitajan taidoilla laakarikaynniltakin valtyttiin ja saatiin Esa takaisin ruotuun pikapikaa =) Lisaksi meidan Hotelli Hamilton, eli ihastuttava karavaanimme (tyomaaparakki) on pystyssa edelleen kaikkia luonnonvoimia uhmaten ja viihdymme siella erinomaisesti =) Aluksi meilla ei ollut siella juurikaan mitaan muuta kuin sangyt ja suihku, josta tuli kylmaa vetta. Paivien kuluessa olemme kuitenkin saaneet sinne mm. telkkarin, joka saatiin toimivaksi noin kahden viikon kuluttua sen saapumisesta, astioita, uuden karhea ja kiiltava vedenkeitin, haiseva mutta toimiva jaakaappi, jossa ruoat ovat ainakin kylmassa (sita ei melkein pakastimesta erota) - siina on myos mahtavan ihastuttavat kuvat perhosista ja joistakin kasveista =) Lisaksi eras siivojista pistaytyy meilla aina silloin talloin, ei suinkaan siivoamassa vaan han tuo yleensa tavaran kerrallaan ja hanelta olemme lahinna saaneet erilaisia liinoja =D Lisaksi meille toimitettiin pieni poyta ja sahkolla toimiva keitinlevy. Meilla ei tosin ole viela yhtaan kattilaa, paistinpannua tms. mutta uskomme saavamme sellaisiakin viela joku kaunis paiva =) Talla hetkella keitinlevy lepailee ja luotamme siihen, etta mikali patterit hajoaa, voimme lammitella sen avulla =) Verhot meilla on omissa huoneissa (sellaiset neonvariset kuviolliset) ja nerokkaina ihmisina virittelimme jonkun vanhat lakanat meidan "olohuoneen" ikkunoihin. Patterit ovat karusta ulkomuodostaan huolimatta toimineet erinomaisesti, Elisan patteri nimeltaan Kaaleppi, kaatuilee valilla kun siina ei ole enaa kuin yksi pyora =) Kanssamme asuu valtava maara karpasia, hamahakkeja seka torakoitakin on nahty, lisaksi lepakot pitavat terveisillaan huolen siita, etta ulkoseinat eivat nayta liian valkoisilta eika ikkunoista nae juuri ulos =D Hotelli Hamilton on kaiken kaikkiaan ollut meille mahtava turvasatama ja hengahdyspaikka ja tuntuu jo erittain kotoisalta ja onneks naapuriparakin venalainen poika kertoi meille, etta erasta punaista nappia painamalla saamme myos lamminta vetta suihkustamme, eika se enaa kauheasti ulvokaan, kuten alussa, jolloin se huusi hoosiannaa joka kerta kun siella yritti peseytya =) Joten paremmin ei voisi olla ja on aina mielenkiintoista odottaa etta mitakohan joku meidan parakkiimme seuraavaksi toimittaa, luvassa on varmasti viela paljon yllatyksia =)

Tyot nuorten kanssa ovat sujuneet hyvin ja paasemme talla viikolla aloittaa musiikkikerhon. Lisaksi aloitamme myos "taide"kerhon, eli meidan tapauksessamme tiedossa on todennakoisesti jonkinlaista askartelua yms. Lisaksi meita on pyydetty jarjestamaan erilaisia Suomeen liittyvia aktiviteetteja nuorille, eli aiomme ainakin tehda heidan kanssaan jotain suomalaisia leipomuksia / ruokaa seka opettaa heille erilaisia suomalaisia peleja ja leikkeja. On kivaa, etta normaalien tyopaivien lisaksi paastaan jarjestamaan myos omia juttuja ja jakamaan jotakin erityista meidan osaamisestamme nuorten kanssa. Kohtaavan nuorisotyon lisaksi tulemme tekemaan useita kirjallisia toita englanniksi, raportit yms. Seka paasemme pitamaan aikaisemmin mainittua luentoa vaikutusvaltaisille henkiloille, joten otetaan kylla kaikki ilo irti naista hommista ja on hienoa etta saadaan todella paljon aikaan taalla =)

Musiikkikerhoa varten meita pyydettiin jarjestamaan koe-esiintyminen. Teimme hienot julisteet seka englanniksi etta hepreaksi (toisten ohjaajien avustuksella), joissa ilmoitimme koe-esiintymisesta ja odotimme sita kovasti ja jannitti etta kuinka paljon porukkaa paikalle tulee vai tuleeko ketaan. Vihdoinkin viime keskiviikkona koitti kauan odotettu ilta, johon olimme (mielestamme) valmistautuneet hyvin. Olisihan se jo pitanyt arvata etta hommat ei mene ihan niinkuin me suomalaisin silmin oli ajateltu.. =) Aluksi paikalle tuli yksi poika, joka saatiin haastateltua ja han esitteli meille kitaransoittotaitojaan ja puhui englantiakin viela kaiken lisaksi. Yhta ohjaajaa, jota olimme pyytaneet meille tulkiksi, ei nakynyt. Pian paikalle kuitenkin pollahti todella paljon porukkaa. Musahuone tulvi ihmisia, emmeka oikein tienneet kuka oli tullut koe-esiintymiseen ja kuka muuten vaan paikalle. Tulkiksi pyydetty ohjaajakin lopulta saapui, mutta hanellakin on pieni seurue mukana ja pian musahuoneessa raikuikin sarokitara ja rummutus eika hommassa ollut paata eika hantaa. Me siina yritettiin pitaa jonkinlaista jarjestysta ylla mutta sitten ulkona alkoikin aivan jarjeton ukkonen ja salamat loivat nuorisokylan ylla kuin viimeista paivaa. Taalla ukkosillakin on kunnolla luonnetta! Ihmisia juoksi ympariinsa ja kiljui ja vetta tuli kuin saavista. Kaiken kaaoksen keskella saimme kuitenkin valittua ryhmaan yhteensa kuusi henkiloa, joille tosin kerroimme paatoksesta vasta tanaan. Osa pyrkijoista joutui pettymaan mutta emme voi ottaa ryhmaan liian montaa henkiloa, koska ohjaaminen on muutenkin hankalaa nuorten levottomuuden ja kielimuurin vuoksi. Koe-esiintyminen jai kylla mieleen yhtena kaoottisimmista tilanteista, joihin ollaan taalla jouduttu eika sen jalkeen voinut muuta kun nauraa sydamensa pohjasta =D Turvamiehet me oltais sinne tarvittu ja verikoiria etta porukka olis pysyny aisoissa =D Ei ollut meista tavan tallaajista Jone Nikuloiksi =D

Lopulta tuli torstai ja nuoret lahtivat viikonlopun viettoon. Mekin saatiin huokaista hetki ja kaytiinkin illalla pizzalla ja ajelemassa bussilla ja katselemassa Afulan ymparistoa vahan enemman ja oli ihanaa saada vahan vapaata, edes muutama tunti. Sitten perjantaiaamuna meita tuli hakemaan Avarttiorganisaation arabisektorin koordinaattori ja se mita me siina vaiheessa tiedettiin, oli se etta lahdetaan jonnekin arabikylaan katsomaan jotakin. No ei muuta kun menoksi ja menoahan riitti. Kaytiin viikonlopun aikana yhteensa 11 eri arabikylassa tapaamassa erilaisia Avartti-ryhmia ja huristeltiin Muashanin kyydilla kahden paivan aikana yhteensa 600 kilometria, lahinna pohjois-osassa Israelissa. Molemmat paivat (pe ja la) oli suunniteltu siten, etta me olemme yhdessa paikassa aina 10 - 20 minuuttia, jonka jalkeen hypattiin taas autoon ja paineltiin menemaan. Joissakin paikoissa ehdimme esitella itsemme ja kysya jotakin nuorilta mutta yleensa Muashan tarinoi jotakin ja esitteli meidan siina sivussa ja me pallisteltiin kuin sirkusapinat. Ja meista otettiin aivan mieleton maara valokuvia milloin kenenkin kanssa ja siina nyokkaillessa ja hymyillessa tuli kylla ainakin sosiaalinen kiintio tayteen hetkeksi =) Me kaytiin mm. Hurfeishissa, Deir Hannahissa, Tamarissa, Um Al-Fahmissa seka Kfar Qasemissa. Ja Nasarethissa meilla oli jopa tunti aikaa ja paastiin pikku nahtavyyskierroksellekin =) Perjantai-iltana meita odotti ei niin mieluinen yllatys, meidat majoitettiin eri perheisiin Kabulin kylaan.  Elisa jatettiin autosta Sundus - nimisen 18-vuotiaan tyton perheen luo ja auto kiidatti Esan 17-vuotiaan Ahmedin perheen tyko. Molemmat nuoret suorittavat Avarttia ja olivat sita kautta Muashanin tuttavia. Oli ehka jopa hieman liian jannittavaa majoittua yksin taysin vieraan porukan luokse tietamatta missa toinen on. Arabiperheet olivat kuitenkin aarimmaisen vieraanvaraisia ja ystavallisia vaikkei yhteista kieltakaan ollut juuri nimeksikaan ja olimme hyvassa turvassa koko ajan. Esitimme myos toiveen, etta jatkossa saataisiin olla samassa paikassa yota niin ei kay elama liian jannittavaksi =) Majoituimme molemmat yot naissa perheissa ja sunnuntaina Muashan toi meidat viela yhden vierailun jalkeen takaisin Nir Haemekiin, joka tuntuikin jo ihan kuin oltais kotiin tultu =) Viikonloppu oli erittain tyontayteinen ja vauhdikas ja paasimme maistelemaan mita ihmeellisimpia herkkuja, kuten esimerkiksi maito-jogurtti-suola-taikinapallo-lihakeittoa seka humushernekeittoa =D Soimme myos jarjettoman maaran oljyisia ja sokerisia kakkuja, litroittain teeta seka kahvia (huom. Elisa ei juo kahvia oikeasti ikina), Lisaksi tarjolla oli mm. laskia! Vaikka kuinka yritettiin kauniisti ja erittain kohteliaasti kieltaytya eteen tulvivista ruoista, ei siina muu auttanut ku pistaa poskeen vaan =D Ja vaikka aluksi nayttikin hankalalta, valloitimme kuitenkin myos arabiystaviemme sydamet ja saimme kutsun tulla uudestaankin =)

Kun palasimme tanne 'koti"kylaan, saimme armollisesti luvan levata iltapaivan. Emme saaneet juurikaan nukutuksi vieraissa paikoissa, varsinkin kun moskeijoiden rukoushuudot herattivat meidat toistuvasti. Oli myos mielenkiintoista yrittaa nukkua kivikovilla 'tyynyilla" jaakylmissa huoneissa karvapeittojen alla. Elisa sai nauttia myos majoitusperheensa tyton 16-vuotiaan pikkusiskon hikisista varpaista kasvojensa edessa =D Tilaa ei nimittain juuri ollut =)

Eilen illalla kuitenkin paasimme taas jo tyon makuun ja saimme vihdoinkin harjoittelusopimukset hyvalle mallille (pomomme mielesta niilla ei juuri ole ollut kiiretta) ja saimme myos sovittua tulevista toista ja talla viikolla alkavasta musakerhosta. Ja nailla nakymin saamme pitaa ihan oikean vapaan viikonlopun taman viikon to - la. Se olis mahtavaa ja suunnitelmissa on heittaa pikku reissu Tiberiakseen, mikali se onnistuu =) Me ollaan tehty kohta kuukausi hommia ilman oikeaa vapaata, joten kuulkaa koti-Suomen pojat ja tytot, nyt sita osaa kylla arvostaa! =)

Taalla siis kaikki hyvin ja elama rullaa mukavasti eteenpain =) Jaamme innolla odottamaan uusia seikkailuja ja yllattavia hetkia. Silla taalla voi tosiaan tapahtua ihan mita vaan, milloin vaan.. Yhtenakin aamuna herattiin siihen kun joku ukko hakkasi meidan parakin ovea ja sitten kun mentiin ovelle katsomaan, han hopotteli hepreaa ja tuli sisalle. Ei me ymmarretty, mita asiaa silla oli, mutta se sitten suuntasi vessaa kohti ja kuinka ollakaan hanella oli kova kakkoshata ja pian vessasta raikui hammentava ahistely ja laulu..? Kun ukko oli tarpeensa tehnyt, se jatkoi matkaansa.. Eli ilmeisesti meidan kamppa on toiminut ennen tyomiesten huussina ja tyyppi ihmetteli etta mita me siella pyoritaan =D

Oikein paljon terkkuja sinne kaikille, me kirjoitellaan seuraavan kerran sitten ensi viikonlopun jalkeen! Toivottavasti paastaan kertomaan meidan pikku lomareissusta mutta aika nayttaa mihin paadytaan ja mita meilla onkaan edessa =D

Rakkain terveisin, Iisa & Elissa

 

 1. Elisa ja Esa seka Esan majoitusperheen isoisa seka isoaiti =)

2. Eraan Avartti-ryhman nuorten aiteja ja isoaiteja kuulemassa Avartti-toiminnasta ja uskokaa tai alkaa niin nailta tadeilta irtosi viela hymytkin lopuksi vaikka aika tiukoilta ensin vaikuttivatkin =D

3. Esa Pohjois-Israelissa (ehka Hurfeishissa) tsiigailemassa maisemia, Libanonin raja tuolla horisontissa =)

4. Elisa ja majoitusperheen aiti fleece-yokkarissaan =) Elisa toisteli aidille sanaa Sokhran (Kiitos) ja aiti vaan sanoi Shalei haleikum (Tervehdys) ja hyvin tultiin toimeen =D

5. Elisa ja Esa seka ryhma Avartti-nuoria Nasarethissa Latinalaisen kirkon pihalla